Kiuruvetiset maatiaiskanat
Kanatko vain tuotantoeläinten massaa? Kuulkaas, jokaisella kanalla on oma luonteensa ja persoonallisuutensa. Kuten esimerkiksi meidän kiuruvetisparvemme jäsenillä:
Herkkis
Purkkiherkkusienen värinen – siitä nimi. Herkkis hyppää mielellään mamman haalarinhuppuun ja tuumailee siellä tyytyväisenä ”Kuu, kuu”. Kasvatti kesällä 2011 viisi tipua.
Inkku
Ginger. Hautoi tyttärensä Virkku Heteronormatiivisen talven paukkupakkasilla kunnioitettavassa puolen vuoden iässä. Sittemmin lähti Pohjois-Karjalaan yhdessä Virkun kanssa. Vuoden ikään mennessä Inkku oli hautonut vaihtelevalla menestyksellä kaikkiaan kolme poikuetta.
Kirjokansi
Korea drama queen, joka talvellakin aina tilaisuuden tullen mielellään istuskeli kanalan ovella näyttäytymässä. Kenellekään ei jää epäselväksi, milloin Kirjokantta munituttaa. KAAAA-KAAA-KAA-KAAAAAA-KAAAAA...
Nätti
Pikkumusta, viihtyy sylissä kujertamassa. Pieni kana munii hyvänkokoisia munia: ottaa siis tuotantoeläimen roolin vakavasti. Kukon suosikki, mikä valitettavasti näkyy myös höyhenpuvusta.
Pulu
Höyhenys hohtelee kuin helmi. Pitää siitä kun joku rapsuttaa kainalosta. Sylikana. Leppeäluonteinen kaunotar.
Surusiipi
Ilmeeltään mölön näköinen tollottaja, joka puree ruokkivaa kättä. Väritys kiehtova, suomuisen harmaa, sanottaisiinko hevoskotkamainen.
Taimi (e: Kaakana, i: Tammenterho)
Harvinaisuus: molemmat vanhemmat tiedossa. Perinyt hieman emonsa umpimielistä ja hysteeristä luonteenlaatua. Tampsa-isä oli maailman paras kukko. Kesän 2011 tämä geeni-ihme vietti tuttavaperheessä erisukuisella kukolla "astutettavana". Tuloksena useita kauniita tipusia.
Rossini
Komea mahonginmusta kukko, joka hössöttää hieman, mutta osaa asiansa. Ihmisille kiltti, laulavainen hassukka.
